Kosinta

Kosintaa ehdin odottamaan muutaman vuoden. Talomme kivijalan valun jälkeen ajattelin, että nyt se varmaan kosii. Ei kosinut. Seuraavaksi ajattelin, että varmaan ulkomaan reissumme (kaikkien niiden neljän) aikana se kosii. No ei. Viimeistään sitten se kosii, kun pääsemme muuttamaan omaan taloomme. Ei.

Ehdin saada itseni hulluuntumaan aiheesta niin monta kertaa, etten osaa enää edes laskea. Enkä haluakkaan oikeastaan ajatella. Olen ollut varmaan kauhea. Tälläisenä häähömppänä on tosi vaikea olla puhumatta häistä ja ihan niinkuin en olisi suunnitellut niitä jo vuosia?!

No, sitten viimeinkin koitti se hetki. Juhalla oli iltavuoroviikko ja itse olin menossa seuraavaksi yöksi töihin. Juha oli jotenkin ajatellut, että olisin vielä hereillä, kun hän pääsee kolmelta yöllä töistä. En ollut. Niinpä Juha oli laittanut sormusrasian kännykkäni päälle yöpöydällä, jotta heti kun aamulla herään, löytäisin sen. Ihana ajatus, mutta ei se nyt ihan mennyt niin.

Heräsin yöllä käymään vessassa ja katsahdin kännykästä kelloa ja olin pökännyt sormusrasian pois kännykän päältä. Jatkoin tyytyväisenä unia. Aamulla kun heräsin, Juha oli mennyt jo keittämään  jännityksissään aamukahvia ja jäin itse vielä sänkyyn venyttelemään. Vingahdin jotenkin ja Juha tulikin salamannopeasti takaisin makuuhuoneeseen, jota silloin kyllä hieman ihmettelin, mutta en ajatellut asiaa sen kummemmin. Makoilimme ja juttelimme sängyssä hetken, kunnes Juha meni takaisin tekemään aamupalaa.

Itse jäin vieläkin sänkyyn ja sitten kun viimeinkin nousin sängystä ja laitoin valot päälle, näin sen sormusrasian! Rupesin ulisemaan jonkinnäköisiä yliääniä ja Juha tajusi, että viimeinkin olin huomannut sen. Itkunsekaisena kysyin Juhalta, mikä tämä on ja sitten se kosi. Ja minä mietin vastausta. No en miettinyt. Siinä se oli. Täydellinen hetki ♡

Tässäkin huomaa, millaiset lehmän hermot tuolla mun tulevalla miehellä on. Ja miten se oli osannut ostaa juuri täydellisen sormuksen. Se on juuri sellainen, josta olin aina unelmoinut ♡

I always knew it was you ♡