Kihlajaisten pukeutuminen

Kuten kerroin edellisessä postauksessa, menin kosintaa seuraavaksi yöksi töihin. Sopivan rauhallisen yön ansiosta ehdinkin katselemaan itselleni jo kihlajaismekkoa! Toisena yövuorona tilasin Zalandolta muutaman vaihtoehdon ja se oikea löytyikin yllättävän kivuttomasti.

Kerron joskus omassa postauksessa vähän elämäntapamuutoksestani, mutta sanottaisiinko, ettei mekon löytyminen ole ollut minulle ikinä mitenkään helppoa. Alla kuvia muutamista vaihtoehdoista, joista jo ilmeestä näkee, että ei mennyt ihan nappiin. Kerrankin kaikki mekot mahtuivat päälle, mutta istuvuudessa ja leikkauksissa mentiin metsään.

Tämän tilasin itseasiassa Jills'iltä. Materiaali aivan kammottavaa ja kaula-aukko oli hieman ongelmallinen.

Tämä olisi ollut niiiin ihana, mutta leikkauksen takia leventi kroppaa aivan turhan paljon

Tässä istuvuus lähes yhtä hyvä kuin viimeisessä mekossa, mutta rintojen kohdalla oleva mesh-yksityiskohta ei ehkä olisi ollut kovinkaan kihlajaismainen.

Ja tässä se ihana mekkoni on! Kihlajaisia vietetään tammikuussa, joten pitkä mekko sopiikin oikein hyvin. Olen muutenkin ihastunut noihin off-shoulder -mekkoihin ja paitoihin viime kesän aikana, joten tämä mekko pysyy hyvin linjassa. Mekon selkäosassa on smokkirypytys, jonka ansiosta istuvuus on lähes täydellinen. Saattaa olla, että kiikutan mekon vielä ompelija-serkulleni, sillä olkaimet ovat ihan vähän liika pitkät ja valahtavat alas. Onneksi suvusta löytyy käteviä ihmisiä!

Mekko on mielestäni todella juhlava, kengiksi laitan jotkut ballerinat, sillä en taida omistaa kuin yhdet "korkokengät", enkä pidä niiden käytöstä muutenkaan. Miten ihmeessä tuollaisen mekon kanssa laitetaan hiukset? Tällä hetkellä kallistun jonkinlaiseen nutturaan. Pitäisi koittaa testata itse, tai sitten vain suosista varata kampaajalle aika. Mutta. Omat vaatteet check! Enää pitäis löytää Juhalle jotain päällelaitettavaa.

I always knew it was you ♡

Kosinta

Kosintaa ehdin odottamaan muutaman vuoden. Talomme kivijalan valun jälkeen ajattelin, että nyt se varmaan kosii. Ei kosinut. Seuraavaksi ajattelin, että varmaan ulkomaan reissumme (kaikkien niiden neljän) aikana se kosii. No ei. Viimeistään sitten se kosii, kun pääsemme muuttamaan omaan taloomme. Ei.

Ehdin saada itseni hulluuntumaan aiheesta niin monta kertaa, etten osaa enää edes laskea. Enkä haluakkaan oikeastaan ajatella. Olen ollut varmaan kauhea. Tälläisenä häähömppänä on tosi vaikea olla puhumatta häistä ja ihan niinkuin en olisi suunnitellut niitä jo vuosia?!

No, sitten viimeinkin koitti se hetki. Juhalla oli iltavuoroviikko ja itse olin menossa seuraavaksi yöksi töihin. Juha oli jotenkin ajatellut, että olisin vielä hereillä, kun hän pääsee kolmelta yöllä töistä. En ollut. Niinpä Juha oli laittanut sormusrasian kännykkäni päälle yöpöydällä, jotta heti kun aamulla herään, löytäisin sen. Ihana ajatus, mutta ei se nyt ihan mennyt niin.

Heräsin yöllä käymään vessassa ja katsahdin kännykästä kelloa ja olin pökännyt sormusrasian pois kännykän päältä. Jatkoin tyytyväisenä unia. Aamulla kun heräsin, Juha oli mennyt jo keittämään  jännityksissään aamukahvia ja jäin itse vielä sänkyyn venyttelemään. Vingahdin jotenkin ja Juha tulikin salamannopeasti takaisin makuuhuoneeseen, jota silloin kyllä hieman ihmettelin, mutta en ajatellut asiaa sen kummemmin. Makoilimme ja juttelimme sängyssä hetken, kunnes Juha meni takaisin tekemään aamupalaa.

Itse jäin vieläkin sänkyyn ja sitten kun viimeinkin nousin sängystä ja laitoin valot päälle, näin sen sormusrasian! Rupesin ulisemaan jonkinnäköisiä yliääniä ja Juha tajusi, että viimeinkin olin huomannut sen. Itkunsekaisena kysyin Juhalta, mikä tämä on ja sitten se kosi. Ja minä mietin vastausta. No en miettinyt. Siinä se oli. Täydellinen hetki ♡

Tässäkin huomaa, millaiset lehmän hermot tuolla mun tulevalla miehellä on. Ja miten se oli osannut ostaa juuri täydellisen sormuksen. Se on juuri sellainen, josta olin aina unelmoinut ♡

I always knew it was you ♡